Olen pitkään ollut aikeissa siivota liinavaatekaappini. Tai varsinaista liinavaatekaappia ei ole, mutta verhoja ja petivaatteita säilytetään meillä makuuhuoneen ison vaatekaapin/kaapiston yläkaapeissa.
Sain vihdoin ja viimein taivuteltua mieheni siirtämään kanssani tämän kaapin makkarin toiselle seinustalle, jossa sille on mielestäni paljon loogisempi paikka. (...että muuten voikin joskus olla vaikeaa miehille tällainen puuha...!) Kaappi on niin painava, että yksinään sitä ei pysty siirtämään.
Miehen avusta huolimatta kaappi oli niin raskaan oloinen, että oman jaksamisen ja kaapin ehjänä pysymisen varmistamiseksi täytyi keventää sitä purkamalla kaapista kaikki ylimääräinen pois, eli myös petivaatteet ja verhot.. ja sittenhän siinä olikin loistava tilaisuus käydä viimein kasat läpi.
Ei muuten uskoisi, kuinka monet verhot ja lakanat mahtuu pariin yläkaappiin! Olin kuvitellut omistavani vain muutamat petivaatteet, mutta niin sitä vaan löytyi kaapin takaosasta sinne hautautuneita pussi- ja aluslakanoita, joita en muistanut enää edes omistavani.
Ja sitten iski myös ristiriitaiset tunteet... vaikka haluan eroon ylimääräisistä/turhista tavaroista, niin toisaalta jonkinlainen liiallinen säästäväisyys ja nuukuus iski tässä kohtaa päälle "kannattaako laittaa ihan käyttökelpoisia (vaikkakin kulahtaneita, hauraita ja ikivanhoja) pussilakanoita pois, voisihan niitä joskus vielä käyttää, sitten kun nykyiset käytössä olevat pussilakanat kuluisivat puhki..." Eiks tää jo mee vähän yli? Vanhimmat lakanat mulla on varmaan 25 vuotta vanhoja äidin/anopin peruja, mutta nekään ei vielä ole mennyt puhki (kulahtaneita tosin ovat, todella). Kannattaako mun tosiaan hillota näitä ylimääräisiä pussilakanoita vielä seuraavat 25 vuotta, odottamaan sitä, että nyt käytössä olevat, paremmat (oman maun mukaiset) pussilakanat kuluvat puhki..? :D
Ehkä kuitenkin siinä vaiheessa on sitten jo ihan tervettä ostaa uudet lakanat, ja laittaa nyt nämä vanhimmat täysin palvelleina menemään. Tehdä tilaa kaappiin ja pitää siellä vain kolmea lakanasettiä per sänky... Kolmessakin oikeastaan on liikaa, periaatteessa kahdella pärjäisi. Kun toinen olisi pesussa, toinen olisi käytössä.
No joo, laitoin sitten ne kulahtaneet menemään. Pari suht hyvänä pysynyttä laitoin Uffille, hauraat heitin roskiin. Olisin myös voinut lahjoittaa ne esim. koirien alustoiksi (näin tällaisen ilmoituksen eräässä facebookin kirpputoriryhmässä) mutta myöhästyin. Ehdin heittää lakanat pois päivää ennen tätä ilmoitusta. No, vinkiksi muille, tällaiseenkin loppukäyttöön kulahtaneet lakanansa voi lahjoittaa :)
torstai 21. helmikuuta 2013
perjantai 8. helmikuuta 2013
Lelupäivä
Kuopus täyttää tässä keväällä 5 vuotta. Jokohan voisi luopua vauvaleluista...? Ei meillä niitä hirveästi ole, mutta ainakin yksi laatikollinen vielä. Helistimiä, hakka, nuppipalapelejä, pehmoisia palloja yms. Eihän näillä meillä enää kukaan leiki. Duplo-legojakin on pieni korillinen, eivät välttämättä ole ihan vauvaleluja, mutta nekin lojuu syrjäytettynä isoveljen "oikeiden legojen" vuoksi, joilla kuopuskin saa nykyään leikkiä ihan luvan kanssa.
Ehkä säästän molempien ensimmäiset lelut (muistan, mitkä ne ovat) ja muut vien kirpputorille. Turhaan niitä tuolla lastenhuoneessa jemmaan tilaa viemässä ja sotkua aiheuttamassa.
Suhtaudun isoon osaan lasten leluista kriittisesti. Suurin osa kaupan hyllyillä notkuvista leluista tuntuvat olevan täysin turhia, kömpelöitä, helposti hajoavia, siis kamalaa muovikrääsää, josta lapsetkaan eivät jaksa innostua, ainakaan pitkään. Jotkut lelut nyt ehkä ovat sitten niitä ns. hyviä leluja, "kehittäviä" ja kestäviä, mutta se muovikrääsä, oi kuinka inhoan sitä!
Olen sitäpaitsi tehnyt oikeastaan melko yllättävänkin havainnon siitä, että ainakin meillä lapset leikkivät suhteellisen vähän varsinaisilla leluillaan, (no, isompi onkin jo sen ikäinen, että mieluiten viettää aikaa kavereidensa kanssa ulkona tai haluaa käydä uimahallissa tai pelata tietokonepelejä tai lukea sarjakuvia yms.) mutta kun pienempi leikkii, hän leikkii enimmäkseen muilla huushollista löytyvillä tavaroilla kuin leluilla. Sohvatyynyt, koristetyynyt, pahvilaatikot, viltit, peitot ym. ovat kovassa huudossa. Niistä pikkumies saa kyhättyä kaikenmaailman majoja, jotka ovat vuorotellen veneitä, koteja, korjaamoja tms. mitä nyt mieleensä tuleekin. Poika tykkää myös leikellä mainoslehtisistä (niitä, joita meille tulee "ei mainoksia"-kyltistä huolimatta) kuvia ja erinäistä silppua, joka toimittaa vaihtelevasti leikkisetelien tai "kuittien", leikkisoran tms. virkaa pojan mielikuvitusleikeissä. Silppuaminen ja saksien käyttö tuntuu olevan mukavaa (silppujen kerääminen -yllätys yllätys- ei...). Kassit ja muovipussit ovat myös ahkerassa käytössä, poika kuljettelee kaikenmaailman rojuja ja pikkuautojaan näissä pusseissa paikasta toiseen. Kassit tuntuvat tässäkin leikissä olevan se pääasia, ei niinkään se sisältö.
Jotenkin tuntuu siis aika järjettömältä ostella lapsille leluja, niiden kestämättömyyden vuoksi ja myös siksi, että ne jäävät yleensä turhiksi. (enkä mä itse niin ostelekaan, mies enemmän.. toisaalta ehkä kyse on siitä, että meillä on vain kaksi poikaa, enkä niinkään itse viehäty rekoista, autoista ja legoista, joita pojille yleensä ostellaan. En tiedä, suhtautuisinko lelujen ostoon suopeammin, jos lapset haluaisivat barbeja ja vaatteita näille tms.? :D ).
No, kuitenkin, jos lapsille jotain virikkeellistä täytyy ostaa, niin itse näkisin järkevämpänä käyttää rahaa tekemiseen, kokemuksiin, elämyksiin. Kirjastokäyntejä, pulkkamäkeilyä (no niihin nyt ei rahaa tarvikaan), matkustelua, niitä uimahallikäyntejä, laskettelua, lasten konsertteja, elokuvia, näyttelyitä, näytelmiä jne. Näistä ei ainakaan kulkeudu kotiin turhaa rojua ajelehtimaan unohdettuina...
Mutta takaisin vauvaleluihin, tai siihen, mistä tämä aihe nyt tänään tuli mieleeni... ei liene järin muodikasta puhua tähän vuodenaikaan joululahjoista, mutta aamusella niitä vauvaleluja lasten lelukoreista lajitellessani osui silmiini joululahjaksi esikoiselle ostamani Hot Wheels-rata (tai sen palasia), ja vahvistui taas tämä tunne lelujen turhuudesta.
Isompi kinusi kovasti kyseistä rataa ennen joulua, ja ostin sen sitten, vaikka mielessäni mietinkin, että kuinkahan pitkäkestoinen ilo siitäkin tulee olemaan.. rata oli sitäpaitsi suhteellisen kallis, mutta kun meillä noudatetaan sitä linjaa, että itse ostetaan jouluisin yksi kalliimpi lahja per muksu, niin myönnyin tähän, kun sitä niin paljon toivottiin.
Tuolla se nyt näyttää siis olevan palasina, yksi osa siellä ja toinen täällä. Muistan, että esikoinen leikki sillä innoissaan kahtena päivänä joulun jälkeen, ja sitten se on unohtui ihan tyystin... täysin turha ostos siis...
Mutta missä sitten kulkee raja, mitä kannattaa lapsille joululahjaksikaan ostaa ja mitä ei? Voiko olla ostamatta jotain, jota lapsi nimenomaan toivoo, vaikka itse tietää että se jää turhakkeeksi lelukorin pohjalle?
Jouluun (ja miksei synttäreihin ja nimppareihin ym.) kuuluva lahjojen ostaminen on itseasiassa ihan typerä ja turha asia, ihmisille (erityisesti lapsille) ostetaan lisää krääsää, vaikka huone pullistelisi jo (käyttämättömiä) leluja. On vaan "pakko ostaa" edes jotain, eihän lapsi ymmärrä jos ei lahjoja saisi, kun kaikki muutkin saavat ja niistä niin aina hössötetään?
Mitään isoja lahjaröykkiöitä meillä ei ole koskaan harrastettukaan (ostetaan itse siis ne yhdet lahjat per muksu, mummoilta ja kummeilta kertyy sitten lisää) mutta jotenkin turhauttaa vähienkin lahjojen osto, kun nekin näyttävät sitten loppujenlopuksi olevan melkolailla hutiostoksia. Noh, toisaalta, ehkä sen verran on kuitenkin rahaa tuhlattava turhuuksiin, jotta lapsi kokisi saavan samaa "kuin kaikki muutkin"...
Pohdiskelin tässä taannoin, että olisi ehkä järkevää tehdä jouluisin kaveriperheiden (tai miksei vieraampienkin perheiden) kanssa vaihtokauppaa ennen joulua; ne ehjät ja siistit lelut, jotka omilla lapsilla on jäänyt käyttämättä, vaihdettaisiin toisen perheen vastaaviin ja kääräistäisiin paperiin. Siis jos tässä toisessa perheessä olisi suunnilleen samanikäisiä ja samaa sukupuolta olevia lapsia. Jotenkin tämä idea ei vaan tahdo ottaa tulta alleen, kun olen siitä vaivihkaa joillekin vihjaillut. Ehkä on jotenkin noloa (?) antaa lahjaksi käytettyä tavaraa, tai sitten näitä toisia ei vaan ole siinä määrin haitannut uusien lelujen osto, kuin itseäni, mistäs sitä tietää.
No, onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Ja synttärit. Muutenhan niitä lahjoja/leluja ei ole mikään "pakko" hankkiakaan ;)
Ehkä säästän molempien ensimmäiset lelut (muistan, mitkä ne ovat) ja muut vien kirpputorille. Turhaan niitä tuolla lastenhuoneessa jemmaan tilaa viemässä ja sotkua aiheuttamassa.
Suhtaudun isoon osaan lasten leluista kriittisesti. Suurin osa kaupan hyllyillä notkuvista leluista tuntuvat olevan täysin turhia, kömpelöitä, helposti hajoavia, siis kamalaa muovikrääsää, josta lapsetkaan eivät jaksa innostua, ainakaan pitkään. Jotkut lelut nyt ehkä ovat sitten niitä ns. hyviä leluja, "kehittäviä" ja kestäviä, mutta se muovikrääsä, oi kuinka inhoan sitä!
Olen sitäpaitsi tehnyt oikeastaan melko yllättävänkin havainnon siitä, että ainakin meillä lapset leikkivät suhteellisen vähän varsinaisilla leluillaan, (no, isompi onkin jo sen ikäinen, että mieluiten viettää aikaa kavereidensa kanssa ulkona tai haluaa käydä uimahallissa tai pelata tietokonepelejä tai lukea sarjakuvia yms.) mutta kun pienempi leikkii, hän leikkii enimmäkseen muilla huushollista löytyvillä tavaroilla kuin leluilla. Sohvatyynyt, koristetyynyt, pahvilaatikot, viltit, peitot ym. ovat kovassa huudossa. Niistä pikkumies saa kyhättyä kaikenmaailman majoja, jotka ovat vuorotellen veneitä, koteja, korjaamoja tms. mitä nyt mieleensä tuleekin. Poika tykkää myös leikellä mainoslehtisistä (niitä, joita meille tulee "ei mainoksia"-kyltistä huolimatta) kuvia ja erinäistä silppua, joka toimittaa vaihtelevasti leikkisetelien tai "kuittien", leikkisoran tms. virkaa pojan mielikuvitusleikeissä. Silppuaminen ja saksien käyttö tuntuu olevan mukavaa (silppujen kerääminen -yllätys yllätys- ei...). Kassit ja muovipussit ovat myös ahkerassa käytössä, poika kuljettelee kaikenmaailman rojuja ja pikkuautojaan näissä pusseissa paikasta toiseen. Kassit tuntuvat tässäkin leikissä olevan se pääasia, ei niinkään se sisältö.
Jotenkin tuntuu siis aika järjettömältä ostella lapsille leluja, niiden kestämättömyyden vuoksi ja myös siksi, että ne jäävät yleensä turhiksi. (enkä mä itse niin ostelekaan, mies enemmän.. toisaalta ehkä kyse on siitä, että meillä on vain kaksi poikaa, enkä niinkään itse viehäty rekoista, autoista ja legoista, joita pojille yleensä ostellaan. En tiedä, suhtautuisinko lelujen ostoon suopeammin, jos lapset haluaisivat barbeja ja vaatteita näille tms.? :D ).
No, kuitenkin, jos lapsille jotain virikkeellistä täytyy ostaa, niin itse näkisin järkevämpänä käyttää rahaa tekemiseen, kokemuksiin, elämyksiin. Kirjastokäyntejä, pulkkamäkeilyä (no niihin nyt ei rahaa tarvikaan), matkustelua, niitä uimahallikäyntejä, laskettelua, lasten konsertteja, elokuvia, näyttelyitä, näytelmiä jne. Näistä ei ainakaan kulkeudu kotiin turhaa rojua ajelehtimaan unohdettuina...
Mutta takaisin vauvaleluihin, tai siihen, mistä tämä aihe nyt tänään tuli mieleeni... ei liene järin muodikasta puhua tähän vuodenaikaan joululahjoista, mutta aamusella niitä vauvaleluja lasten lelukoreista lajitellessani osui silmiini joululahjaksi esikoiselle ostamani Hot Wheels-rata (tai sen palasia), ja vahvistui taas tämä tunne lelujen turhuudesta.
Isompi kinusi kovasti kyseistä rataa ennen joulua, ja ostin sen sitten, vaikka mielessäni mietinkin, että kuinkahan pitkäkestoinen ilo siitäkin tulee olemaan.. rata oli sitäpaitsi suhteellisen kallis, mutta kun meillä noudatetaan sitä linjaa, että itse ostetaan jouluisin yksi kalliimpi lahja per muksu, niin myönnyin tähän, kun sitä niin paljon toivottiin.
Tuolla se nyt näyttää siis olevan palasina, yksi osa siellä ja toinen täällä. Muistan, että esikoinen leikki sillä innoissaan kahtena päivänä joulun jälkeen, ja sitten se on unohtui ihan tyystin... täysin turha ostos siis...
Mutta missä sitten kulkee raja, mitä kannattaa lapsille joululahjaksikaan ostaa ja mitä ei? Voiko olla ostamatta jotain, jota lapsi nimenomaan toivoo, vaikka itse tietää että se jää turhakkeeksi lelukorin pohjalle?
Jouluun (ja miksei synttäreihin ja nimppareihin ym.) kuuluva lahjojen ostaminen on itseasiassa ihan typerä ja turha asia, ihmisille (erityisesti lapsille) ostetaan lisää krääsää, vaikka huone pullistelisi jo (käyttämättömiä) leluja. On vaan "pakko ostaa" edes jotain, eihän lapsi ymmärrä jos ei lahjoja saisi, kun kaikki muutkin saavat ja niistä niin aina hössötetään?
Mitään isoja lahjaröykkiöitä meillä ei ole koskaan harrastettukaan (ostetaan itse siis ne yhdet lahjat per muksu, mummoilta ja kummeilta kertyy sitten lisää) mutta jotenkin turhauttaa vähienkin lahjojen osto, kun nekin näyttävät sitten loppujenlopuksi olevan melkolailla hutiostoksia. Noh, toisaalta, ehkä sen verran on kuitenkin rahaa tuhlattava turhuuksiin, jotta lapsi kokisi saavan samaa "kuin kaikki muutkin"...
Pohdiskelin tässä taannoin, että olisi ehkä järkevää tehdä jouluisin kaveriperheiden (tai miksei vieraampienkin perheiden) kanssa vaihtokauppaa ennen joulua; ne ehjät ja siistit lelut, jotka omilla lapsilla on jäänyt käyttämättä, vaihdettaisiin toisen perheen vastaaviin ja kääräistäisiin paperiin. Siis jos tässä toisessa perheessä olisi suunnilleen samanikäisiä ja samaa sukupuolta olevia lapsia. Jotenkin tämä idea ei vaan tahdo ottaa tulta alleen, kun olen siitä vaivihkaa joillekin vihjaillut. Ehkä on jotenkin noloa (?) antaa lahjaksi käytettyä tavaraa, tai sitten näitä toisia ei vaan ole siinä määrin haitannut uusien lelujen osto, kuin itseäni, mistäs sitä tietää.
No, onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Ja synttärit. Muutenhan niitä lahjoja/leluja ei ole mikään "pakko" hankkiakaan ;)
lauantai 2. helmikuuta 2013
Tammikuu takana
Tammikuu hujahti yllättävän nopeaan. Ihanaa. :) Valoisan ajan lisääntyminen tekee hyvää.
Säästämisen kannalta olen myös suhteellisen tyytyväinen, rahaa jäi ihan mukavasti säästöön. Ruokakulut pysyivät yllättävän maltillisina, edullisten reseptien etsiminen ja kotiruoan valmistaminen alusta loppuun todella kannattaa. Kyllähän se hieman enemmän vaivannäköä ja aikaa vaatii, mutta ei loppujenlopuksi mitenkään kohtuuttoman paljon. Ja kun kerran miettii ruokalistat valmiiksi esim. neljälle viikolle, niitä listojahan voi sitten jatkossa kierrättää.
Tulihan sitä hieman lipsuttuakin tiukasta säästämisestä, olen ostellut useammankin kerran suklaata ja yhtenä heikkona hetkenä jäätelöpaketin, sekä uuden huonekasvin olohuoneeseen. Huonekasvin ostoa en kyllä edes kadu, olen lueskellut tässä viime päivinä viherkasvien huoneilmaa puhdistavasta vaikutuksesta, ja ajatellut että hankkisin kevään aikana kotiimme muutaman kasvin lisää. Tuovathan ne kotiin viihtyisyyttä ja kodikkuuttakin, ja kun en muuten aio sisustustavaroita tms. kotiin ostella, niin vieroitan tätä "tuskaa" sitten näiden viherkasvien hankkimisen muodossa (ja siis niitäkin aion ostaa maltillisesti, max. 2 kpl lisää). Kaveri lupasi myös antaa mulle pistokkaan yhdestä himoitsemastani kasvista, sitten kun vaihtaa multia kukkiinsa tässä kevään aikana.
Täytyy myöntää, että näin valon lisääntyessä olen jostain syystä saanut kummallisia mielitekoja hankkia "jotain uutta keväistä kotiin", ja hiplasin esim. viime viikolla kaupassa yksiä ihananvärisiä, kevyitä verhoja... järki kuitenkin voitti ja ajattelin tyytyä vain vaihtamaan huushollin verhot. Niitä vaihtoverhoja kun kaapistani jo löytyy...
Yksi vahva sisustusmieliteko mua kyllä vaivaa edelleen; keittiömme on pieni ja vähän hankalan mallinen, eikä sinne ole ollut helppo löytää mitään sopivaa mattoa. Ilman mattoa keittiö taas on jotenkin kolkon oloinen... Eksyin tässä yks päivä Elloksen sivuille (!) ja luulen löytäneeni maton, joka olisi sopivan kokoinen, mallinen ja värinen.... ja nyt se hemmetin matto kummittelee mielessäni jo neljättä päivää. Hintaa matolla olisi satasen verran.
Meillä on kyllä ylimääräisiä mattoja jo muutenkin varastoissa, ja olen luvannut itselleni etten osta niitä enempää... Miksi ne jo olemassa olevat matot eivät voi sopia keittiöön?! (Ja sopivatko ne kuitenkin, onko kyse vaan turhamaisuudestani?) Ja jos kuitenkin ostaisin ihan vaan tämän YHDEN maton, jos vaikka odottaisin että Ellokselle tulee taas jokin alennuskoodi, jolla saa 50% alennusta yhdestä tuotteesta, voisin saada maton viidelläkympillä. Mutta se olisi silti viiskymppiä!
Argh ja huoh, mitä päänsisäistä taistelua.
(Saa nähdä miten tämän kanssa käy...!)
Säästämisen kannalta olen myös suhteellisen tyytyväinen, rahaa jäi ihan mukavasti säästöön. Ruokakulut pysyivät yllättävän maltillisina, edullisten reseptien etsiminen ja kotiruoan valmistaminen alusta loppuun todella kannattaa. Kyllähän se hieman enemmän vaivannäköä ja aikaa vaatii, mutta ei loppujenlopuksi mitenkään kohtuuttoman paljon. Ja kun kerran miettii ruokalistat valmiiksi esim. neljälle viikolle, niitä listojahan voi sitten jatkossa kierrättää.
Tulihan sitä hieman lipsuttuakin tiukasta säästämisestä, olen ostellut useammankin kerran suklaata ja yhtenä heikkona hetkenä jäätelöpaketin, sekä uuden huonekasvin olohuoneeseen. Huonekasvin ostoa en kyllä edes kadu, olen lueskellut tässä viime päivinä viherkasvien huoneilmaa puhdistavasta vaikutuksesta, ja ajatellut että hankkisin kevään aikana kotiimme muutaman kasvin lisää. Tuovathan ne kotiin viihtyisyyttä ja kodikkuuttakin, ja kun en muuten aio sisustustavaroita tms. kotiin ostella, niin vieroitan tätä "tuskaa" sitten näiden viherkasvien hankkimisen muodossa (ja siis niitäkin aion ostaa maltillisesti, max. 2 kpl lisää). Kaveri lupasi myös antaa mulle pistokkaan yhdestä himoitsemastani kasvista, sitten kun vaihtaa multia kukkiinsa tässä kevään aikana.
Täytyy myöntää, että näin valon lisääntyessä olen jostain syystä saanut kummallisia mielitekoja hankkia "jotain uutta keväistä kotiin", ja hiplasin esim. viime viikolla kaupassa yksiä ihananvärisiä, kevyitä verhoja... järki kuitenkin voitti ja ajattelin tyytyä vain vaihtamaan huushollin verhot. Niitä vaihtoverhoja kun kaapistani jo löytyy...
Yksi vahva sisustusmieliteko mua kyllä vaivaa edelleen; keittiömme on pieni ja vähän hankalan mallinen, eikä sinne ole ollut helppo löytää mitään sopivaa mattoa. Ilman mattoa keittiö taas on jotenkin kolkon oloinen... Eksyin tässä yks päivä Elloksen sivuille (!) ja luulen löytäneeni maton, joka olisi sopivan kokoinen, mallinen ja värinen.... ja nyt se hemmetin matto kummittelee mielessäni jo neljättä päivää. Hintaa matolla olisi satasen verran.
Meillä on kyllä ylimääräisiä mattoja jo muutenkin varastoissa, ja olen luvannut itselleni etten osta niitä enempää... Miksi ne jo olemassa olevat matot eivät voi sopia keittiöön?! (Ja sopivatko ne kuitenkin, onko kyse vaan turhamaisuudestani?) Ja jos kuitenkin ostaisin ihan vaan tämän YHDEN maton, jos vaikka odottaisin että Ellokselle tulee taas jokin alennuskoodi, jolla saa 50% alennusta yhdestä tuotteesta, voisin saada maton viidelläkympillä. Mutta se olisi silti viiskymppiä!
Argh ja huoh, mitä päänsisäistä taistelua.
(Saa nähdä miten tämän kanssa käy...!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)